@vijarvinen @anuko @sannahirvonen Scrivenerillä oli joku oma podcastikin mutta se ei oikein minulle iskenyt, ehkä olen tottunut liian kovaan tuotantotasoon. Joka tapauksessa siinä on kirjoittajia esittelemässä työskentelytapojaan Scrivenerillä.
Tähän liittymättömänä sunnuntaikirjoittelijan vinkkinä annan Tim Claren Death of 1000 Cuts -podcastin. Sieltä kun tekee tuota Couch to 80k -sarjaa niin alkaa arkistoa karttumaan. #kirjoittaminen
Seuraavaksi aion rohkaistua katsomaan, mitä siellä lukee. Toivon löytäväni muutamia kiinnostavia ideoita, joista voin lähteä kehittelemään jotain.
Margitissa ei ollut tällaista ilmapallovaihetta ollenkaan, oli aina vain maltillisen mittainen kässäritiedosto, johon välillä pääsi mukaan uusia kohtauksia ja toisia putosi pois. Niitä sitten kirjoitin uudelleen ja uudelleen.
Olen sanonut rohkeasti, että kyllä mulla varmaan on sellaiset 100–200 liuskaa raakatekstiä liittyen tähän aiheeseeni. Ei voi tietää, kun se on Scrivenerissä.
No nyt kävi ilmi, että sitä on 468 liuskaa 
On kyllä kerta kaikkiaan erilainen työtapa kuin edellisessä projektissa.
Pientä tekstin korjausta ja ehkä jatkoa. Ensin pitää koota ajatuksia epilogista. Jospa saan tämän kässärin loppuun tänään tai huomenissa.
Jospa väkräisi tuota e-kirja-tiedostoa paremmaksi. #kirjoittaminen #kaikkiPitääIteTehrä
839 sanaa saatu aikaseksi tänään. Konfliktit ei ole asioita, joissa olen hyvä. Saa nähdä muutanko mitään. Kuitenkin pitää vähän jatkaa, ennen kuin käyn epilogin kimppuun.
Nyt kun Nova-novellikirjoituskilpailun viimeinen päivämäärä on takana ja kilpailutekstit lähetetty, ajattelin pyrkiä jättämään novellien kirjoittamisen vähemmälle. (Joku voisi muotoilla tuon voimakkaamminkin: en enää kirjoita novelleja!)
Sen sijaan keskityn uudestaan romaanikäsikirjoitukseeni, joka on jäänyt novellihuumassa aivan liian vähälle huomiolle, vaikka se kuitenkin on ollut mulle ykkösjuttu kirjoittamisessa.
Novelleja on ollut hauska kirjoittaa (ja lukea), kun niihin saa pienenkin idean kokonaiseksi tarinaksi. Ihan varmasti kirjoitan novelleja vielä jatkossakin, mutta nyt tarvitsen jonkun vieroituskuurin niistä, jotta saan romaanin editoinnin käyntiin ja valmiiksi.
Siinä mun post-human tarinassa on eräs kohtaus, jossa lähitulevaisuuden (jokunen vuosikymmen tästä eteenpäin) ihmiset juttelevat tästä meidän ajasta. Täytyy taas eilisen jälkeen päivittää sitä vähän. Todellisuus keksii taas enemmän kuin itse pystyy #kirjoittaminen #tulevaisuus
Uusi pitkä elokuvamme (2026) hakee synopsisehdotuksia 
Aiemmat täyspitkät elokuvamme ovat olleet ensemble-kokonaisuuksia eri fandomien saralta, ja seuranneet mm. The Avengers (2012) ja Suicide Squad (2016) –elokuvien juonenkaarta 
Onko sinulla mielessäsi täydellinen parodiajuoni vai haluaisitko kirjoittaa jotain aivan uutta? Synopsishaku on avoinna 7.3. saakka.
Palautin editoidun käsiksen kusteille ja koetan saada aivot ymmärtämään, että nyt sais luvan kanssa ajatella vaikkapa jotain toista tekstiä. Alkuvuosi on ollut hirvittävän kiireinen, käsis on siihen vain osasyyllinen. Mutta nyt helpottakoon hetkeksi, koska aion pitää ensi viikon lomaa, tai siis "lomaa" eli teen vain vähän töitä saadakseni lisää nuudeleita.
Hyvää Kalevalan päivää! Kässärin raakaversio valmistui. Hemmetti! 298 liuskaa, 80 284 sanaa, 595 700 merkkiä. LOPUM. (Lopum on sisäpiirivitsi. Lapsi taaperona ei osannut sanoa loppu, vaan se tuli ulos muodossa 'lopum'.)
Jos lounaalle sitten ja sen jälkeen salille. Uhkasi viikon toinen treeni jäädä väliin. Illalla tarttis vähän harjoitella lauluakin huomista laulutuntia varten. Uusi biisi työstöön! Tears of the Dragon <3
Mulla on huomenna vapaapäivä ja tarkoituksena olisi päästä kirjoittamisen imuun. #kirjoittaminen 
Mieli tosiaan on meri kuutamolla.
Sitä kuvittelee kirjoittavansa tosi omalaatuista novellia - sellaista jonka tilannekuvat ovat kypsyneet mielessä jo kauan. Juuri, kun saa kaikki juonen palaset mitenkuten paikoilleen, muistiin pulpahtaa kaksi Eino Leinon säettä. Toki silloin täytyy kaivaa koko runo silmien eteen - ja kas: siinähän on sama kulku, teema ja tunnelma kuin novellissakin!
Joko muistini on juonikas eksyttäjä tai kanavoin suurten runoilijoiden henkiä ollessani väsynyt #kirjoittaminen
"What do we do now?" (linkki lopussa)
Reese Witherspoon nosti puheessaan esiin käsikirjoituksiin pesiytyneen ilmiön, jossa vahvat ja päättäväiset naispäähenkilöt tiukan paikan tullen kyselevät miespuolisilta hahmoilta "mitä me nyt teemme". Hohhoijaa, ajattelin, onpa tunkkaista. En minä vaan...
... Ja nyt löysin tämän saman kysymyksen omasta käsikirjoituksestani! Auts! 
Vaikka tässä onkin lieventäviä asianhaaroja, en ehkä pysty jättämään sitä tekstiin.
Noin, vuoden ekat apuraha- ja residenssihakemukset tehty 
Tässä lähetä-napin painelussa on jotain sellaista tenhoavaa aikaansaamisen tuntua, että tähän ihan koukuttuu. Onneksi kohta on uusi kuukausi ja uudet mahdollisuudet 
'
Sumuisissa hetkissä on mun mielestä aina jotain kiehtovaa ja mystistä. Tuntuu, että sumun keskeltä voi hetkenä minä hyvänsä ryömiä merihirviöitä tai sumun hälvettyä huomaakin olevansa ainut ihminen maailmassa. Tämmöiset kelit on siis paikasta riippumatta tosi inspiroivia, koska mielikuvitus lähtee välittömästi liikkeelle ja melkein aina tulee fiilis, että nyt voisi kirjoittaa vaikka minkälaisia tarinoita. 
Jospa sitä sijoittaisinkin seuraavan tarinan sumuun. 
Stephen Kingillähän on Usva-kirja, joka muistaakseni oli ihan hyvä. Tosin en kyllä muista paljoakaan, joten ehkä täytyisi lukea uusiksi. 
savanni kasvoi hänen puheessaan
valo oli lempeää ja
joenuomassa virtasi vesi
aurinko
ei paahtanut
janoisia hengiltä
Kirjoitan puhtaaksi pari vuotta sitten tekemiäni muistiinmerkintöjä. Paljon menee aikaa arvailuun, mitä tässä lukee. Että on oikein yliviivattu alkuperäinen sana ja laitettu tilalle parempi, eikä saa mitään otetta siitä, mikä tämä parempi on.
Kirjoittaessa on ärsyttävää skarpata sen kanssa, että tulisi selkeää tekstiä, mutta en tiiä pitäisikö sittenkin hiukan.
Luen vanhoja työpäiväkirjamerkintöjä.
"En ole lukenut Montaignea tai sitä yhtä kävelijämiestä."
(Thoreauta, otaksun)
En ole tehnyt elämässäni mitään, missä suhtautuminen omaan tekemiseen vaihtelisi niin paljon kuin kirjoittamisessa.
Palasin eilen editoimaan fantasiaromaanikässäriä, jonka ensimmäisen raakaversion saatoin loppuunsa viime syyskuussa. Maanantaissa oli kyllä muutakin vaikeutta, mutta joka tapauksessa tarina maistui lähinnä lahopuulta.
Tänään ollaan saman projektin kanssa lähempänä hybristä.
